FinLine-koulu: matkaluistelu-FAQ

FinLine-koulun tapaamisissa keskustellaan FinLineen ja matkaluisteluun liittyvistä kysymyksistä. Tälle sivulle kootaan koulun tapaamisissa esille tulleita kysymyksiä ja kouluttaja pyrkii vastaamaan niihin parhaan taitonsa mukaan.

Yleistä

Mitä eroa on retkiluistelulla ja matkaluistelulla?

Retkiluistelulla viitataan yleiskielessä useimmiten nimenomaan luonnonjäillä tapahtuvaan talviluisteluun. Matkaluistelusanalla ei ole yhtä voimakasta fiksaatiota, joten sitä on parempi käytää puhuttaessa luisteluretkeilystä rullaluistimilla.

Minua mietityttää, onko luistelukuntoni tai -tekniikkani riittävä FinLinelle osallistumiseen. En haluaisi istua pelkästään linja-autossa!

FinLine luistellaan pääsääntöisesti kunkin omaa “optimivauhtia”. Tämän vuoksi voit luistella sillä tekniikalla, mikä sinulla on, ilman että sinun pitää keskittyä koko ajan teknisesti puhtaaseen suoritukseen. Luistelutekniikkasi ei vaivaa ketään muuta kuin itseäsi.

Mikäli olet selvinnyt kohtuullisesti 50 km:n luisteluretkestä (esim. FinLine-koulussa), voit hyvillä mielin lähteä mukaan FinLinelle. Vaikka luistelupäiviä on useita peräkkäin, mahdollisuus palautua/levätä aina tarpeen vaatiessa huolehtii siitä, että luistelet suurimman osan matkasta linja-autossa istumisen sijaan. Eikä linja-autossa istumisessa ole mitään hävettävää, FinLinellä tien päällä ollaan vain 1/3 vuorokaudesta — loppu on vielä hauskempaa yhdessäoloa ja yllättäviä kotimaan matkailukokemuksia, joita ei tulisi koskaan muuten koettua.

Luistelutekniikasta kannattaa olla huolissaan vain, jos on taipumusta johonkin rasitusvammaan. Tällöin syytä huolehtia, että epäedullinen luistelutekniikka ei laukaise vaivaa matkan edetessä. Hetken tauko linja-autossa voi estää ongelman pahenemisen ja pelastaa loppumatkan luistelut. Rohkeasti siis bussiin, jos vähänkin mietityttää!

Alamäet

Kun luistelijaryhmä laskee alamäkeä ns. letkassa (luistelijat toistensa “imussa”), mihin kohtaan epävarma luistelija pitäisi jonossa sijoittaa?

“Letkat” ovat varsin vaativia ja vaativat rauhallisuutta ja hermojen hallintaa. Epävarman luistelijan ei kannata liittyä letkaan, vaan jäädä ryhmän viimeiseksi ja lähteä yksinään laskemaan mäkeä perään vasta, kun pääletka on mäen puolessa välissä. Mikäli letkaa lähtee seuraamaan aikaisemmin on vaara, että perässä tuleva saavuttaa letkan ja tällöin hänen on vauhdissa liityttävä sen perään (vaatii taitoa). Huom. Alamäkiletkaa ei saa lähteä ohittamaan, vaikka itsellä tuntuisikin olevan kovempi vauhti — ohitustilanteessa “imuvaikutus” loppuu ohittajalta ja luistelijat ovat rinnakkain vaarallisen pitkän ajan, ellei peräti koko loppumäen.

Yleisesti ottaen letkan kaikkein vaativin paikka on keulassa. Keulaluistelijan asento on raskas, koska tukea ei ole saatavilla. Hänen pitää lisäksi seurata liikennettä, luistelulinjaa ja arvioida jatkuvasti potentiaalisia vaarallisia paikkoja. Keulaluistelija on viimeinen, joka saa jarruttaa tai nousta ylös vauhdin hiljentämiseksi, joten äkillisissä tilanteissa vaaditaan kylmähermoisuutta ja kokemusta perässä tulevan letkan käyttäytymisestä. Pyörätiellä letkan keulan tulee myös huolehtia riittävän loivasta ajolinjasta, jotta takimmaiset eivät putoa kaarteissa asfaltilta!

On houkutus sijoittaa kokematon letkaluistelija letkan keskelle “muiden tuettavaksi”. Tämä ei ole hyvä ajatus. Letkassa luistelevien pitää pystyä kannattelemaan itsensä kaikissa vauhdeissa ilman tukea. Käsillä letkassa ei oteta tukea toisista, vaan pidetään riittävää turvaväliä, jotta äkillisen tilanteen sattuessa kullakin on tilaa toimia. Välissä oleva kokematon letkaluistelija voi äkkitilanteessa tai vain vauhdin kasvaessa hätääntyä ja äkkinäiset liikkeet vaarantavat kaikki takana olevat. Tämän vuoksi uudet letkaluistelijat on hyvä sijoittaa letkan hännille, jossa he tottuvat letkan vauhtiin ja käyttäytymiseen.

Letkan viimeinen luistelija voi myös jättäytyä pois kyydistä alamäen näyttäessä liian pelottavalta nousemalla ylös ja antamalla ilmavirran hidastaa vauhtia.

Mitä tehdä jos letkan vauhti alamäessä kasvaa suuremmaksi kuin nopeus, jolla pystyy pitämään luistimensa vakaana?

Tämä on suurimpia vaaroja laskettaessa alamäkiä, joista ei ole aiempaa kokemusta luistimilla. Mikäli on aihetta epäillä, että nopeus mäessä kasvaa vaarallisen suureksi, on syytä harkita mäen laskua yksitellen riittävin välimatkoin. Tämän vuoksi on syytä tutustua etukäteen reittikarttaan ja maaston muotoihin.

Mikäli letka on jo vauhdissa, ei siitä poistuminen on mahdollista muille kuin viimeiselle laskijalle. Viimeisenkään ei useimmiten kannata nousta ylös pudottautuakseen pois, sillä yksin laskeminen suuressa nopeudessa on vielä haastavampaa kuin junan perässä tuleminen. Pelkän yllättävän suuren nopeuden vuoksi letkaa ei siis pidä koskaan purkaa. — Todennäköisyys selvitä ehjänä alas on edelleen suurempi letkassa kuin, jos porukka hajaantuu levälleen pitkin tietä suuressa nopeudessa.

Kullakin luistelijalla on luistimista, pyöräkoosta ja lihasvoimista riippuen maksiminopeus, jonka yläpuolella luistimet alkavat “väpättämään”. Omia luistimia onkin syytä seurata letkassa laskettaessa. Mikäli luistimet muuttuvat rauhattomiksi, pitää luistelijan ensisijaisesti keskittyä jalkoihinsa ja muuttaa asentoa niin, että riski jalkojen pettämisestä ja/tai luistimien osumista toisiinsa pienenee. Alamäki loppuu kyllä aikanaan. Maisemat ehtii katsomaan myöhemminkin. Tilanteessa itsensä ja muiden kannalta tärkeintä on keskittyminen pystyssä pysymiseen.

Ylämäet

Kuinka maantieluisteluretkillä toimitaan ylämäissä? Jotkut nousevat jyrkkiä mäkiä paljon hitaammin kuin toiset.

Ylämäissä on hyvä välttää ohittamista. Tämä johtuu siitä, että ohittaminen ylämäessä vaatii paljon tilaa, kovan spurttauksen ja lisäksi mäen huippu voi estää vastaan tulevia autoilijoita havaitsemasta luistelijoita ajoissa. Auto ääni ei välttämättä edes kuulu ennakkoon mäen vuoksi. Tämän vuoksi on tarkoin harkittava, voiko edellä menevän ohittaa ilman, että pelästyttää mäen takaa mahdollisesti ilmestyvän auton.

Luisteluryhmissä opitaan melko nopeasti kuinka nopeasti kukin nousee ylämäkiä. Tällöin nopeat nousijat tietävät siirtyä ryhmän kärkeen jo ennen ylämäen alkua, silloin kun ohittaminen on vielä helppoa ja näkyvyys riittävä. Erityisen hitaat nousijat voivat auttaa järjestäytymistä antamalla tilaa ennen mäen alkua.

Luisteluryhmät

Pidemmillä matkoilla luistellaan enintään kuuden luistelijan ryhmissä. Kuinka ryhmät muodostetaan FinLinellä? Kuinka pysyvä ryhmäjako on?

Ryhmät muodostuvat spontaanisti luistelijoiden keskuudessa etapin/tapahtuman alussa. Kukin voi valita haluamansa luisteluseuran ja vaihtaa ryhmää päivittäin tai jopa etapin aikana mielialan, voimien tai vain vaihtelun vuoksi. Ryhmää vaihtaessa on tärkeä ilmoittaa aikeistaan aiemmille luistelukumppaneille, jotta he eivät jää etsimään/odottamaan puuttuvaa luistelijaa. Usean päivän retkillä tämä on syytä muistaa myös aamulla, jos haluaa luistella toisessa ryhmässä kuin edellisenä päivänä.

Koska luisteluryhmien suurin turvallinen koko maantiellä on kuusi, pitää aina sommitella milloin vaihto on mahdollista ja tarvittaessa sopia ryhmän jakamisesta kahteen itsenäiseen osaan. Koska hitaammat ryhmät lähtevät pääsääntöisesti nopeampia aikaisemmin, ryhmän vaihtaminen nopeasta hitaampaan ei välttämättä ole mahdollista alkumatkasta ilman linja-autokyytiä. Luontevinta vaihtaminen on yhteisellä lounas- tai uimatauolla, jossa kaikki ryhmät ovat paikalla.

Nykyään FinLine alussa on usein lyhyt etappi tai “prologi”, jonka aikana on helppo tutustua muihin osallistujiin ja etsiä mukavaa luisteluseuraa. Tämän vuoksi luistelijaryhmät muodostuvat helposti ensimmäisen pitkän luistelupäivän aamuna.

Vaikka ryhmä olisi muuten miellyttävä, jotkut voivat luistella heti alusta alkaen reippaasti, kun toiset taas eivät pysty luistelemaan ensimmäisiä kilometrejä kovinkaan nopeasti. Kuinka välttää tästä aiheutuvat ongelmat?

On totta, että vaikka varsinainen luisteluvauhti ja -tyyli olisi samaa luokkaa, voi luistelijoiden välillä olla suuria eroja etapin alussa ja/tai ylämäissä. Tämä on aivan normaalia ja se pitää ottaa huomioon puolin ja toisin. Pitkällä luistelumatkalla luistelijat väsyvät ja se helposti johtaa pieniin riitoihin. Kun kaikki pidämme leppoisan asenteen emmekä hermoile, matka sujuu paljon helpommin.

Ei kannata tuskastua, jos muut tuntuvat karkaavan jatkuvasti tai hermostua siitä jos joku ei pyy aluksi mukana. Tilanne voi muuttua muutaman kilometrin jälkeen. Mikäli ryhmässä on useita luistelijoita, kannattaa harkita myös ryhmän jakamista kahteen pienempään alkuvauhdin ja/tai ylämäkivauhdin mukaan.

Vastaus ei siis ollut se, että nopeasti täydellä vauhdilla aloittavien luistelijoiden pitäisi hidastella etapin alussa/ylämäessä ja edetä täsmälleen samaa vauhtia kuin hitaimmat. Kullakin on oma luonnollinen luistelurytmi ja sitä pyritään luonnostaan käyttämään FinLinen kaltaisilla ei-kilpailullisilla luisteluretkillä voimien säästämiseksi ja nautinnon maksimoimiseksi. Nopeille luistelijoille on yhtä raskasta luistella “normaalivauhtiaan” hitaammin kuin hitaille on raskasta luistella “normaalivauhtiaan” nopeammin. Vauhdin hidastaminen ei siis missään tapauksessa aina säästä voimia.

Yksin luisteleminen ei ole sallittu retkellä. Kuinka voin sitten laskea alamäkiä yksin, koska en halua mukaan “letkaan”?

Yksin luisteleminen on kielletty sen vuoksi, että luistelijat pystyisivät valvomaan toisiaan ja auttamaan ongelmatilanteissa. Mikäli mukana olisi yksin luistelevia, pelkästään heidän sijainnin seuraaminen kuormittaisi huoltoryhmää enemmän kuin isompien ryhmien seuraaminen. Myös mahdollisessa onnettomuustilanteessa on tärkeää, että läsnä on muita luistelijoita, jotka pystyvät auttamaan ja hankkimaan lisäapua tarpeen vaatiessa. Oman kunnon arviointi esimerkiksi kaatumisen jälkeen on syytä aina jättää muiden tehtäväksi.

Yksin luisteleminen tarkoittaa siis nimenomaan täysin omissa oloissaan luistelemista. Luistelijaryhmän ei tarvitse luistella kosketusetäisyydellä toisistaan. Useimmiten se ei edes ole suositeltavaa. Ryhmän luistelijoiden tulee ainoastaan pystyä tietämään ketä ryhmään kuuluu ja seuraamaan, että kaikki on kunnossa. Yleisesti ottaen näköetäisyys riittää tähän.

Jatkuvasti ei kuitenkaan kannata luistella sadan metrin välimatkoin – jokainen joutuu tällöin puskemaan tuulta vasten ja näin matkan teko on työläämpää. Kaukana olevien luistelijoiden on myös vaikea kommunikoida keskenään ongelmista ja havaitsemistaan vaaranpaikoista.

Varusteet

Minkälaiset pyörät kannattaa valita FinLine-retkelle?

Yleisesti ottaen isommilla pyörillä (90 mm tai enemmän) on helpompi edetä maanteiden karkeammilla asfalteilla. Ero korostuu, jos päällyste on lohkeillut tai rapautunut, kuten monesti maanteillä on. Kaupunkioloissa isot pyörät eivät ole niin mukavat, mutta FinLine-retkellä kaupunkiluistelun osuus jää kuitenkin varsin pieneksi.

Myynnissä olevissa luistimissa, joissa on 90 mm tai 100 mm pyörät, on useimmiten turhan kovat pyörät suomalaisille maanteille, esimerkiksi 85A. Kovilla pyörillä rullaa kevyemmin, mutta tärinä voi syödä voimat nopeasti ja tuoda pitkällä matkalla esille erilaisia vaivoja. Esimerkiksi 83A-kovuuden pyörät voisivat olla sellainen hyvä lähtökohta kovuusvaihtoehtojen joukossa. Kyse on kuitenkin tottumiskysymyksestä, joten mitään selkeää yleistä ohjetta ei voi antaa. Raskaammat luistelijat tarvitsevat kovemmat pyörät, jotta ne kestävät käytössä, kun taas kevyemmät luistelijat voivat tarvita tätäkin pehmeämmät pyörät tärinän vähentämiseksi.

Ulkomaalaisille osallistujille voi lähes poikkeuksetta suositella aina sen pehmeämmän pyörävaihtoehdon valitsemista FinLine-retkelle. Etelän maissa luistelleilla ei useimmiten ole käsitystä siitä, kuinka karkeaa päällyste voi edes olla.

Mitä “ylimääräistä” kannattaa ottaa mukaan FinLinelle?

Koska majoituspaikkaa vaihdetaan päivittäin, ei mitään ylimääräistä oikeastaan kannata ottaa mukaan. Pakollisten vaatteidenkin osalta voi miettiä, voiko niiden määrää vähentää: Esimerkiksi aamulla ennen luisteluetappia ei ole mitään järkeä ottaa käyttöön aivan tuoreita alusvaatteita tai sukkia – samoja on voinut käyttää hyvin edellisenä iltana saunan jälkeen (riippuu toki siitä sopivatko urheilualusvaatteet ja -sukat myös iltakäyttöön). Vastavasti miettimällä voi vähentää muutenkin raahattavan tavaran määrää.

Merkittävä osa FinLine-ajasta menee luistellessa, luisteluasussa. Siksi muuta vaatetusta tarvitaan mukaan yllättävän vähän. Joka illaksi ei tarvitse varata uutta oleskeluasua – parilla asulla voi siten pärjätä koko viikon. Näiden lisäksi mukaan tarvitaan siistimmät “juhlavaatteet”, joita voi käyttää myös muuna aikana mahdollisuuksien mukaan: mitään täysin pelkästään yökerhoon sopivaa asua ei välttämättä kannata raahata – Katukiitäjien perinteinen yökerhopukukoodi on Katukiitäjien musta T-paita ja pitkät housut.

Jos välttämättä haluaa “ylimääräistä” kannettavaa, mukaan kannattaa ottaa ulko- tai sisäpeli. Sellaisista on paljon iloa iltaisin erityisesti ulkomaalaisten vieraidemme kanssa. Mitä eksoottisempi peli, sen parempi. Tämä vinkki on suunnattu enemmän aikaisemmin FinLinellä käyneille – ensikertalaisten ei kannata vaivata päätään pelejä miettimällä – ellei nyt satu olemaan käsillä joku ainutlaatuinen viritys, jota kenelläkään muulla ei voi olla mukanaan.

Tarvitseeko mukaan kahdet luistimet, vai pärjääkö yksillä luistimilla?

Yksillä luistimilla pärjää hyvin – kaksilla ehkä paremmin. Joka tapauksessa pitää olla varustautunut korjaamaan, vaihtamaan ja huoltamaan luistimien osia, kuten laakereita. Toiset luistimet auttavat erityisesti siinä tilanteessa, että luistimet hajoavat matkan aikana. Lisäksi niistä voi olla apua, jos jalat kipeytyvät ensimmäisissä.

Jotkut varaavat ensimmäiset luistimet hyvälle säälle ja toiset sadesäälle. Näin ainoastaan huonommat luistimet kärsivät vedestä ja kenties voidaan siten vähentää tarvetta huoltaa laakereita viikon aikana.

Luistimeni ovat toimineet hyvin. Miksi ne hajoaisivat juuri FinLine-viikolla?

Monelle osallistujalle FinLine kuitenkin edustaa merkittävää osaa vuotuisista luistelukilometreistä ja -ajasta. Siksi on hyvin mahdollista, että luistinten sattumanvarainen hajoaminen tapahtuu juuri FinLine-viikon aikana.

Muista tarkistaa, että (molemmissa) luistimissa on reilusti jarrupalaa jäljellä – kaikki saatavilla olevat varaosat, mukaan lukien varajarrupala kannattaa ottaa mukaan, sillä niiden saatavuus maakunnissa on hyvin rajallinen.

Mitä varusteita kannattaa varata sadekuuroisen luistelupäivän varalle?

Mikäli haluaa luistella kelissä kuin kelissä, on syytä varautua joko puhdistamaan laakereita tai erillisillä sadekelin luistimilla (joiden laakereissa on sadesuojat ja/tai maksimaalinen määrä paksua rasvaa). Luistinten vaihto onnistuu linja-autossa huoltotauolla, kunhan muistaa säilyttää ylimääräistä luistinparia matkustamon puolella.

Notkeat luistelijat ovat myös olleet matkassa yksillä luistimilla, vaihtaen pyörät (ja laakerit) huonompiin sateen yllättäessä. Tämä vie kuitenkin helposti enemmän aikaa kuin luisteluryhmällä on malttia odottaa huoltopisteessä.

Muita sadekelillä hyödyllisiä varusteita on sateen-/tuulenpitävä takki luisteluun viileässä sadesäässä, suljettavat muovipussit kännyköille ja kameroille yms. ja muovipussit ja (ilmastointi-) teippiä luistinten suojaamiseen kuralta ja kylmältä sadevedeltä. Näistä pienimmät esineet kannattaa kuljettaa aina mukana esimerkiksi vyölaukussa äkillisen sateen varalta. Loput tarvikkeet pidetään helposti saatavilla huolto-auton matkustamossa, josta ne otetaan mukaan sateen sattuessa/uhatessa.

Vinkki: “Roiskeläppä” parantaa luistelumukavuutta sekä estää selkäpuolen likaantumisen märällä tiellä luisteltaessa. Myös perässä luisteleva kiittää kasvojen puhtaana pysymisestä! Roiskeläppä on helppo tehdä ilmastointiteipistä luistimen kantapäähän: Taita noin 20 cm ilmastointiteippiä puolesta välistä kaksinkerroin (liimapuolet vastakkain), mutta jätä viimeinen sentti erilleen kiinnitystä varten. Kiinnitä teippi puhdistetun ja kuivan luistimen kenkäosan kantapäähän takapyörän yläpuolelle. Läppä saa koskettaa takapyörää, mutta voi hyvin myös törröttää uutena vaakasuorassa. Luisteltaessa ilmavirta pitää huolen siitä, että läppä ei takerru pyörän mukaan.

Minkälainen luisteluasu kannattaa ottaa mukaan FinLinelle?

FinLinelle osallistuvien täyteen osallistumismaksuun sisältyy lyhythihainen luistelupaita. Tätä paitaa on hyvä myös käyttää luisteltaessa, koska se on erityisesti suunniteltu erottumaan tien päällä ja yhtenäinen väri lisää myös näyttävyyttä. Siksi ainoastaan sopivien luisteluhousujen valinta on tarpeen. Yleissääntönä voi sanoa, että koska kyse ei ole kilpailusta, tärkeää on, että luisteluvaatetus on mukava. Tiukat trikoot sopivat niille, jotka niitä tykkäävät pitää — löysät shortsit taasen toisille. Pitkiä luisteluhousuja ei yleensä heinäkuun alussa juurikaan tarvita (kylmäverisimmät voivat niiden mukaan ottamista silti harkita).

Sadekelin varalta on syytä kuljettaa huoltoauton matkustamossa vedenpitävä takki, jonka kanssa voi myös tarvittaessa luistella. Uima-asu ei ole (yleensä) kiinteä osa luisteluasua, mutta koska uintitauot ovat melko tärkeä osa FinLinen kuumia luistelupäiviä, huoltoauton matkustamossa pidettävä uima-asu kuuluu lähestulkoon osaksi luisteluasua.

Riippumatta siitä, oletko valitsemassa takkia, pitkähihaista (lisä-) luistelupaitaa tms., ehdottoman tärkeää on valita aina kirkas näkyvä väri, eli punainen, oranssi tai keltainen. — FinLinellä luistellaan maantiellä, jossa autot tulevat luistelijoita kohti sadan metrin matkan kolmessa sekunnissa. Jos yksi sekunti autoilijalla kuluu luistelijan kohdatessa luistelijan huomaamiseen, toinen yllättävän tilanteen tajuamiseen ja kolmas sekunti väistämisen aloittamineen, niin kyllä mielellään annat autoilijan käyttää sen ensimmäinen sekunnin itse väistämiseen. Siksi haluat erottua. Vaarallisimpia värejä ovat musta, tumma sininen, harmaa ja vihreä.

Liikenne

Mitä kaikkea tiellä voi tulla vauhdissa vastaan? Hevosia? Nautoja? Poroja? Leikkuupuimureita?

Näitä kaikkia on kohdattu FinLine-retkien värikään historian aikana. Silti on mahdollista, että vastaan tulee vielä tienkäyttäjiä, joita emme ole aiemmin kohdanneet. Koneiden ja polkupyörien osalta väistämisvelvollisuus on yleisesti ottaen meitä vastaan tulevalla, ja samanaikaisen väistämisen välttämiseksi siitä on hyvä pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan. Tärkeää on se, että ryhmän ensimmäisenä luistelee henkilö, jolla on kokemusta maantieluistelusta ja joka pystyy arvioimaan kuinka kohtaamistilanteessa on turvallisinta toimia. Tämä korostuu erityisesti alamäissä, joissa “letkan” ensimmäinen joutuu yksin tekemään kylmähermoisen päätöksen väistämisestä tai väistämättä jättämisestä.

Ajoradan puoleltä väistämistä on vältettävä viimeiseen asti myös siksi, että varsinkin alamäkitilanteessa voi olla mahdotonta nähdä vastaantulijan taakse niin hyvin, että voi olla varma siitä, että kukaan ei lähde vastaantulijan takaa ohittamaan samaan aikaan luistelijoiden kanssa. Tämä johtaisi toiseen vaarallisempaan kohtaamistilanteeseen keskellä ajorataa.

Elämien tapauksessa on syytä olla luottamatta siihen, että vastaantulija väistää. Ratsastajien hevoset eivät välttämättä pidä luistelijoista ollenkaan, kuten eivät karanneet mullikatkaan, joten tällöin on syytä pysähtyä ajoissa ja odottaa tien vapautumista. Niitä ei kuitenkaan niin usein tule vastaan, että pysähtyminen olisi ylivoimaista.

Porot taasen pyrkivät väistämään turhankin aikaisin, luistelijaturisteilta on jäänyt monta valokuvaa ottamatta. Luistelijoiden on syytä kuitenkin varoa “poronkusemaa”, joskus ne yllätetään juuri sillä asialla.

Missä luistellaan maantiellä? Vasemmassa vai oikeassa reunassa?

Tieliikennelain 40 §:n mukaan luistelijan on valittava luistelupaikkansa seuraavan listan mukaisessa järjestyksessä, ellei haitta tai turvallisuus muuta edellytä:

1. Jalkakäytävä
2. Yhdistetty jalankulku- ja pyörätie
3. Tien piennar (kumpi tahansa)
4. Pyörätien (vain pyöräilijöille tarkoitettu) reuna (kumpi tahansa)
5. Ajoradan vasen reuna
6. Ajoradan oikea reuna

Lain mukaan jalkakäytävä ja piennar sekä pyörätie ja ajorata ovat jalankulkijan kannalta samanarvoisia, mutta käytännön syistä olen laittanut ne silti yllä olevaan suositeltavaan järjestykseen. Pyörätiellä kannattaa sujuvuuden vuoksi pysytellä ensisijaisesti oikeassa reunassa.

Piennar on olemassa vain, jos tiellä on reunaviiva, muuten kyseessä on ajoradan reuna (TieL 2 § kohta 3). Pientareella luistelu on usein mahdotonta, koska se ei ole riittävän leveä. Siksi joudutaan käyttämään kokonaan tai osittain myös ajoradan reunaa. Tämän vuoksi on käytännössä luisteltava nimenomaan vasemmanpuoleisella pientareella.

FinLinellä luistellaan maantiellä ensisijaisesti vasenta reunaa. Oikeaan reunaan mennään kuitenkin hyvissä ajoin, jos näkyvyys eteenpäin on rajoittunut ja vastaantulijasta olisi erityistä vaaraa. Tällainen paikka on esim. mutkitteleva alamäki pienemmällä maantiellä. Erityisen vaarallinen on vasemmalle kaartava mäki tai mäki, joka voi myöhemmin olettaa kaartavan vasemmalle. Vastaantulevat autot monesti oikaisevat pientareen kautta sisäkaarteessa; jos näkyvyys on huono, reaktioaikaa luistelijoiden väistämiseen ei jää.

Päätöksen reunan vaihtamisesta tekee luistelijaryhmän “vetäjä” ennen alamäen alkua paikassa, jossa on hyvä näkyvyys molempiin suuntiin. Tämän vuoksi on edelleen tärkeää, että ryhmän alkupäässä on henkilö, jolla on aiempaa kokemusta maantieluistelusta. Kun päätös reunan vaihtamisesta on tehty, vaihdetaan reunaa ripeästi ja koko ryhmä kerrallaan. Siksi jo tärkeää ilmoittaa kaikille ryhmäläisille reunanvaihtoaikeesta kuuluvasti.

Olosuhteet

Maanteillä on monesti huonoakin päällystettä. Mitä keinoja on sen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi? Onko joskus jätetty kokonaan luistelematta joku osuus huonon päällysteen vuoksi?

Huonon tai karkean päällysteen haitat korostuvat ylämäissä ja vastatuulessa. Mikäli tiellä on hyvä näkyvyys ja liikenne vähäistä, kannattaa hakea sileämpää luistelulinjaa ajourasta tai ajourien väliseltä alueelta. Joillain tieosuuksilla voi olla tarpeen vaihtaa luistelulinjaa jatkuvasti hajonneiden kohtien välttämiseksi. Takaa lähestyvien ajoneuvojen vuoksi on tärkeää, että koskaan ei kuitenkaan olla liian lähellä keskiviivaa tai käydä edes jalkaterällä sen toisella puolella.

Mikäli luistelu pientareella ei ole haitatta mahdollista, on kuitenkin suotavaa pysyä yhdessä jonossa ja antaa ensimmäisen luistelijan valita luistelulinja ajoradalla. Tämä varmistaa, että luistelijat eivät vahingossa luistele (osittainkaan) rinnakkain, joka luo kompastumisriskin ja hämminkiä äkillisesti reunaan väistettäessä.

Vaikka ajoradan reuna olisi karkea, on syytä aina siirtyä takaisin (vasempaan) reunaan ajoissa myös takaa lähestyvien ajoneuvojen kohdalla. Selkeä reunaan vetäytyminen vähentää luistelijoiden aiheuttamaa epätietoisuutta autoilijoissa. On aina myös mahdollista, vaikkakin laitonta, että takaa lähestyvätkin toisiaan ohittavat autot, jotka käyttävät myös vasemman ajokaistan. Siksi ajokaistalla luisteltaessa on tärkeää, että luistelijat tarkkailevat jatkuvasti taaksepäin ja ilmoittavat kuuluvasti mikäli muuta liikennettä lähestyy.

Reittisuunnittelussa ei täysin voida välttää huonoja tieosuuksia, sillä Suomessa ei rinnakkaisia maanteitä juurikaan ole. Huoltolinja-auton ansiosta kukin voi itse tehdä päätöksen, haluaako luistella huonon  osuuden vai ei. Huonon päällysteen (tai edes sen puuttumisen) vuoksi mitään pätkää ei muistaakseni ole koskaan kokonaan jätetty luistelematta. Aina on löytynyt heitä, joille koko matkan eteneminen lihasvoimin luistimet jalassa on kunnia-asia, olosuhteista riippumatta.