Finine-99 -luistelupäivä
9.7.1999
Luistelu aurinkoisilla
pikkuteillä on kokemisen arvoista
Teksti ja kuvat: Panu Tuominen
Perjantai-aamu aukeni Uudenkaupungin
Lännentien motellissa aurinkoisena, kuten pari edellistäkin aamua
tällä historian sateisimmalla FinLinellä. Vaikka edellisen
illan ankarat keilailukilpailut painoivat joidenkin hartioita, tapahtui
maittavan aamupalan syönti rivakasti ja matka kohti Turkua pääsi
alkamaan "Tamburiiniryhmän" osalta pian yhdeksän jälkeen.
Perässä lähti "Hannu ja Kerttu" -ryhmä, "Rappioryhmä",
"Johan-ryhmä" sekä "Tykkiryhmä". Viimeisenä
Uudestakaupungista lähti perinteiseen tapaan "Jouko ja Maikki".
Itse luistelin "Tykkiryhmässä".
Matka alkoi kohti etelässä päin sijaitsevaa Taivassaloa. Aurinko on lähtöaikaan juuri alkanut lämmittää ja aamukin ennakoi tulossa olevan tämän vuoden FinLinen kuumin päivä. Pyörätie ulos Uudestakaupungista oli selkeä, mutta sillä olleet lantakasat vaikeuttivat luistelua. "Tietää hyvin minne pitää mennä, kun Tamburiiniryhmä on merkinnyt reitin", todettiin Tykkiryhmässä.
Sami Haapanen luopui vetäjän paikasta juuri
ennen kääntymistä tielle 194 kohti Vehmaata. Neljän
päivän luistelun jälkeen Samin selkä vihoitteli. Turkulainen
Katukiitäjä Janne Eklund siirtyi vetämään,
ja tien käännyttyä asfaltti lisäksi parani merkittävästi.
Eipä kulunut aikaakaan, kun takaa kuului "Kyllä mun selkä
nyt on ihan kunnossa".
Janne jatkoi kuitenkin ryhmän vauhdittamista. matkaa oli kertynyt nyt jo 16 kilometriä ja olikin aika suorittaa päivän ensimmäinen makoisa ohitus. "Rappioryhmän" ohittaminen sujui näyttävästi ja vauhdikkaasti loivassa oikealle kaartavassa alamäessä. Perinteiseen tapaan kamerat ikuistivat vauhdikkaan tapahtuman molemmissa ryhmissä.
Koska "Tykkiryhmän" vauhti
on luisteltaessa suurempi kuin monella muulla ryhmällä, päästiin
seuraavasta ohituksesta nauttimaan muutaman aurinkoisen kilometrin jälkeen.
"Tamburiiniryhmä" on tottunut poseeraajaa ja he osasivat
odottaa, että jälleen ohittava "Tykkiryhmä" ottaa
heistä valokuvia. Sileä asfaltti vauhditti ohitustilanteita.
"Tykkiryhmä" saapui sovitulle taukopaikalle 22 kilometrin kohdalle, mutta "Hannu ja Kerttu" -ryhmästä ei näkynyt jälkeäkään. Muutamalla puhelinsoitolla selvisi, että he ovat jatkaneet kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan konditoriaan. Sovimme muiden ryhmien kanssa tämän Vehmaan kirkonkylän vieressä sijaitsevan konditorian uudeksi taukopaikaksi.
![]() | ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
![]() |
Lähtö taukopaikalta tapahtuu melko samoihin aikoihin muiden ryhmien kanssa. "Tykkiryhmä" jää kuitenkin lähtijöistä viimeisien joukkoon, jotta voisimme nauttia uusista ohituksista matkalla kohti Mietoista. Taukopaikalta lähteminen on yleensä takkuista jäykistyneiden lihasten vuoksi. Tällä kertaa äärimmäisen sileä asfaltti helpottaa lähtöä ja ensimmäisen kilometrin aikana tapahtuvat hitaampien ryhmien ohitukset sujuvat vanhaan malliin vauhdikkaasti. Luistelu on jopa niin helppoa, että paikallisen huoltoaseman hinta 5,37 (95E) saa jotkut ajattelemaan kanisterin tuomista tuliaisena etapilta.
Yhdeksän kilometrin jälkeen luistelijan "taivas" romahtaa. Kännymme kohti Mietoista tielle numero 192, joka on peruskorjauksessa. Pientareiden leventäminen on yleensä hyvä juttu, mutta tässä vaiheessa se vaikeuttaa luistelua huomattavasti. Päällyste ei muutenkaan ole kovin tasaista. Heti risteyksen jälkeen luistelijat alkavat laskemaan kilometrejä Mietoiseen, jossa on vuorossa poistuminen tältä korjattavalta tieltä.
![]() | ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
![]() |
Reitti jatkuu kohti Velkuaa kääntyäkseen
yhdeksän kilometrin päästä Merimaskun lossia kohti.
FinLine-luistelijaa helpottaa huomattavasti erilaiset välietapit, kuten
kylät ja kääntymiset tienristeyksissä. Lisäämme
aurinkovoidetta tienhaarassa tietämättä, mikä meitä
odottaa. Tämä kääntyminen ei helpottanutkaan matkatekoa
- päällyste Merimaskuun vievällä tiellä on erittäin
karkeaa. Muutama kilometri tuntuu venyvän mahdottomasti.
Helpotus tulee puolessa matkassa ennen Merimaskun
lossia. Lossille vievä tie on hyväkuntoinen mutta kuitenkin edelleen
vaihteleva. Nopeasti selviää, että vuorossa on koko FinLine-99-retken
suurimmat alamäet. Eräskin rauhallisesti alkanut mäki nosti
"Tykkiryhmän" nopeuden lopulta 58,8 kilometriin tunnissa.
- Vielä mäen alussa Janne kuvasi takanaan seuraavia luistelijoita
kaikessa rauhassa.
"Tykkiryhmän" ajoitus lossille ei onnistu täysin. Lossi on kyllä oikeassa rannassa, mutta vasta tyhjentymässä. Joudumme siksi hidastamaan ennen rullaamista lossin kannen teräsnypyköille.
![]() | ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
![]() |
Saamme paikalle myöhemmin seuraksi
"Hannu ja Kerttu" -ryhmän sekä Johan Korhosen
vetämän ryhmän. Viittoilu ja huutaminen rantaterassilla saavutti
helposti lossilla saapuneet luistelijat. "Tykkiryhmä" päätti
jatkaa matkaa puolen tunnin tauon jälkeen kohti Naantalia, jossa olimme
sopineet kokoavamme kaikki ryhmät yhteen loppumatkan ajaksi. Päällyste
Merimaskussa ei ollut kovin hyvää, joten pyörätien alkaminen
parin kilometrin sisällä oli mukavaa. Sen mäkiä laskien
matka kohti Rymättylä - Naantali -tietä sujui vauhdikkaasti.
Edessä oli yksi matkan kauneimmista seuduista. Ylitimme Särkänsalmen ja korkealla sillalla myös "Tykkiryhmän" jäsenet siirtyivät "turistimoodiin" ja kaivoivat kameransa esille. Lisää turistikäyttäytymistä oli täysin ylimääräinen koukkaus Kultarannan kautta Luonnonmaan saarta halottaessa.
Reittikartassa oli merkitty Aurinkotien kohdalle varoitus
"risteävästä kadusta alamäen juurella". Ukko-Pekan
sillan ja järisyttävän upeiden (ja korkeiden) rantakallioiden
jälkeen mäen päällä selvisi mitä varoituksella
itse asiassa tarkoitettiin... Aurinkotie laskee mäeltä alas alhaalla
sijaitsemaan Naantalin keskustaan. - Eikä mäki ollut mikään
loiva ja lyhyt. Ryhmät laskeutuivat sitä alan iltapäivän
kuluessa kukin omalla tyylillään kadun leveyttä hyödyntäen.
![]() | ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
![]() |
Matka Turkuun ei suju kommelluksitta. Aluksi
turkulainen oppaamme johdattaa meidät ristiin ja rastiin Naantalin
keskustasta poistuttaessa. Eikä kulu aikaakaan, kun Naantalin pikatien
vierellä kulkevalla pyörätiellä havaitaan suuren luistelijaryhmän
riskit. Onneksi kahden henkilön ulosluistelutapauksesta selvitään
pienin pintanaarmuin.
Luistelemme Pernon
kautta Turun satamaan, josta etenemme näyttävästi Aurajoen
vartta pitkin Turun rullaluistelijoiden kokoontumispaikalle Hotelli Marina
Palacen kohdalle. Eräs FinLine-historian hienoimmista luistelupäivistä
on luisteltu.
![]() | ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||
![]() |